Pelastussuunnitelman lakisääteisyys – laadinta sekä sen ylläpito ja tarvittavat koulutukset – perustuvat Pelastuslain (379/2011) sekä Valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta (407/2011) lakivelvoitteisiin. Yhteisvastuu lakivelvoitteiden toteuttamisesta ovat rakennuksen omistajalla, haltijalla ja toiminnanharjoittajalla.

PELASTUSSUUNNITELMAN LAKISÄÄTEISYYS

PELASTUSLAKI (379/2011), PYKÄLÄT 14 § ja 15§

14 § Omatoiminen varautuminen
Rakennuksen omistajan ja haltijan sekä toiminnanharjoittajan on osaltaan:

1. Ehkäistävä tulipalojen syttymistä ja muiden vaaratilanteiden syntymistä;

2. Varauduttava henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseen vaaratilanteissa;

3. Varauduttava tulipalojen sammuttamiseen ja muihin sellaisiin pelastustoimenpiteisiin, joihin ne omatoimisesti kykenevät;

4. Ryhdyttävä toimenpiteisiin poistumisen turvaamiseksi tulipaloissa ja muissa vaaratilanteissa sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi.

15 § Pelastussuunnitelma

Rakennukseen tai muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- tai paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 14 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman laatimisesta vastaa rakennuksen tai kohteen haltija. Jos rakennuksessa toimii useita toiminnanharjoittajia, rakennuksen haltijan tulee laatia pelastussuunnitelma yhteistyössä toiminnanharjoittajien kanssa. Rakennuksen haltijan tulee laatia rakennuksen pelastussuunnitelma kuitenkin aina yhteistyössä 18 §:ssä tarkoitetun hoitolaitoksen ja palvelu- ja tukiasumisen toiminnanharjoittajan kanssa.

Pelastussuunnitelmassa on oltava selostus:

1) vaarojen ja riskien arvioinnin johtopäätelmistä;

2) rakennuksen ja toiminnassa käytettävien tilojen turvallisuusjärjestelyistä;

3) asukkaille ja muille henkilöille annettavista ohjeista onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä onnettomuus- ja vaaratilanteissa toimimiseksi;

4) mahdollisista muista kohteen omatoimiseen varautumiseen liittyvistä toimenpiteistä.

Pelastuslaki (379/2011) on luettavissa kokonaisuudessaan linkin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110379 kautta.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä kohteista, joihin on laadittava pelastussuunnitelma. Pelastussuunnitelman sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.

VALTIONEUVOSTON ASETUS PELASTUSTOIMESTA (407/2011) Seuraaviin valtioneuvoston asetuksessa (487/2011) mainittuihin kohteisiin on laadittava pelastussuunnitelma pelastuslain (379/2011) 15§ mainituista toimenpiteistä:

1. Asuinrakennuksiin, joissa on vähintään kolme asuinhuoneistoa.
2. Pelastuslain 18§ tarkoitettuihin kohteisiin (mm. sairaaloihin, vanhainkoteihin, hoitolaitoksiin, liikuntarajoitteisten ja muiden erityisryhmien palvelu- ja asuinrakennuksiin sekä rangaistuslaitoksiin ja muihin näitä vastaaviin tiloihin, joissa olevien ihmisten kyky havaita vaaratilanne tai mahdollisuudet toimia vaaratilanteen edellyttämällä tavalla ovat heikentyneet).
3. Kouluihin, oppilaitoksiin ja muihin vastaaviin opetuksessa käytettäviin tiloihin.
4. Lastensuojelulaitoksiin ja koulukoteihin, sekä päiväkoteihin, perhepäiväkoteihin ja muihin lasten ryhmämuotoisen hoidon järjestämisessä käytettäviin tiloihin lukuun ottamatta yksityisiä asuntoja;
5. Majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetussa laissa (308/2006) tarkoitettuihin majoitusliikkeisiin sekä ulkoilulaissa (606/1973) tarkoitetuille leirintäalueille ja tilapäisille leirintäalueille;
6. Tiloihin, joita käytetään vähintään 20 henkilön tilapäiseen joukkomajoitukseen, kirkkoihin, kirjastoihin, urheilu- ja näyttelyhalleihin, teattereihin, liikenneasemille, messualueille, moottoriradoille, huvipuistoille, sekä edellä mainittuja vastaaviin kokoontumispaikkoihin;
7. Kirkkoihin, kirjastoihin, urheilu- ja näyttelyhalleihin, teattereihin, liikenneasemille, messualueille, moottoriradoille, huvipuistoille sekä edellä mainittuja vastaaviin kokoontumispaikkoihin.
8. Kauppakeskuksiin ja vastaaviin tiloihin, sekä yli 400 neliömetrin myymälöihin;
9. Yli 50 asiakaspaikan ravintoloihin ja vastaaviin tiloihin;
10. Yli 1500 neliömetrin teollisuus-, tuotanto- ja varastorakennuksiin;
11. Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 1 §:n mukaisiin ympäristölupaa edellyttäviin eläinsuojiin;
12. Kohteisiin, joissa vaarallisen kemikaalin vähäistä teollista käsittelyä ja varastointia saa harjoittaa vain tekemällä siitä vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden turvallisuudesta annetun lain (390/2005) 24 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen;
13. Kulttuuriomaisuuden suojelua koskevissa Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa kulttuuriomaisuudeksi määriteltyihin ja sitä sisältäviin rakennuksiin ja kohteisiin sekä muihin lakien ja asetusten nojalla kulttuuriomaisuutena suojeltuihin rakennuksiin ja kohteisiin;
14. Työpaikkatiloihin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien muiden ihmisten määrä on yleensä vähintään 50;
15. Yli 100 metriä pitkiin yleisessä käytössä oleviin tunneleihin.

Jos samaa kohdetta varten tulee muun lain kuin pelastuslain taikka toimivaltaisen viranomaisen antaman määräyksen nojalla laatia turvallisuus-, valmius- tai muu vastaava suunnitelma, erillistä pelastussuunnitelmaa ei tarvitse laatia, vaan vastaavat asiat voidaan koota mainittuun muuhun suunnitelmaan. Tästä on mainittava suunnitelmassa.

10 § Pelastussuunnitelman sisältö

Pelastuslain 15 §:n 2 momentissa säädetyn sisältövaatimuksen lisäksi pelastussuunnitelmassa on tarpeen mukaan otettava huomioon myös kohteen tavanomaisesta poikkeava käyttö ja tilapäinen käyttötavan muutos.

Pelastussuunnitelmassa on selvitettävä myös, miten pelastuslain 14 §:n mukainen omatoiminen varautuminen toteutetaan poikkeusoloissa.

Pelastussuunnitelma on pidettävä ajan tasalla ja siitä on tiedotettava tarvittavalla tavalla asianomaisen rakennuksen tai muun kohteen asukkaille ja työntekijöille sekä muille, joiden on osallistuttava pelastussuunnitelman toimeenpanoon.

Turvallisuusselvitys
Sairaaloihin, vanhainkoteihin, hoitolaitoksiin ja muihin yllä olevan listan toisessa kohdassa mainittuihin kohteisiin, joissa paloturvallisuuden riskit johtuvat tilojen käyttötavasta ja henkilöiden rajoitetusta tai alentuneesta toimintakyvystä, tulee suunnittelun alkuvaiheessa laatia erityinen turvallisuusselvitys. Tämän pohjalta määritetään rakenteelliset ja muut toimenpiteet riittävän turvallisuustason saavuttamiseksi.

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta elastuslaki (407/2011) on luettavissa kokonaisuudessaan linkin http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2011/20110407#P2 kautta.

Ota yhteyttä »